Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi

Tutkimuksen tavoite on ollut tuoda tutkimustietoa parisuhdekriisissä oleville vanhemmille sekä teeman parissa toimiville ammattilaisille lasta suojaavista vuorovaikutustekijöistä, jotta yhdessä voitaisiin ehkäistä ja korjata lasten ja nuorten psyykkisiä ongelmia ennen kuin ne pääsevät pitkälle. Vanhemmille tärkeä tieto on, että he voivat suojata lapsiaan psyykkisiltä ongelmilta ja, että heillä on myös mahdollisuus auttaa korjaamaan jo syntyneitä ongelmia.

Psyykkisen hyvinvoinnin perusta luodaan kodin ihmissuhteissa. Säännöllisen ja turvallisen perhe-elämän seurauksena lapsesta varttuu hyvinvoiva nuori ja aikuinen, joka kokee elämän tarkoitukselliseksi ja tavoitteelliseksi. Monissa tutkimuksissa on todettu, että vanhempien parisuhdeongelmat ovat yksi merkittävä uhkatekijä lapsen turvalliselle kasvulle. Lasten, heidän vanhempiensa ja koko yhteiskunnan kannalta olisikin tärkeää, että lasten psyykkistä hyvinvointia edistettäisiin ennen kaikkea tukemalla vanhemmuutta ja syventämällä ymmärrystä siitä, millaiset tekijät voivat uhata lasten turvallisuuden tunnetta.

Salon tutkimuksessa yli puolella lapsista, joiden vanhemmilla oli parisuhdeongelmia, oli vanhempien arvioinnin perusteella joko vakavaksi (34,8 %) tai lieväksi luokiteltavia oireita (22,2 %). Suurimmassa osassa perheitä vain yksi lapsista oireili. Salon tutkimuksen mukaan vakavasti oireilevienkaan lasten vanhemmat eivät kuitenkaan nähneet lapsen aseman kuormittavuutta.

Lapset reagoivat vanhempien ongelmiin eri tavoin. Lapsi saattaa vetäytyä omiin oloihinsa vanhempien riidellessä, hän saattaa olla jommankumman vanhemman puolella, toimia sovittelijana tai huolenkantajan roolissa. Huolenkantajana tai sovittelijana perheessä toimiva lapsi mahdollistaa muille sisaruksille pysymisen vetäytyjänä vanhempien ristiriidoissa.

Vanhempien vakavat ongelmat voivat siirtyä lapsille, koska vanhempien tavat olla vuorovaikutuksessa vaikuttavat oleellisesti lapsille kehittyviin vuorovaikutusmalleihin. Salon tutkimuksessa havaittiin myös, että vuorovaikutussuhteet perheissä ovat monin kytköksin kietoutuneet toisiinsa yli sukupolvirajojen. Lapsuudesta tutuilla vuorovaikutusmalleilla oli taipumus toistua nykyisen perheen vuorovaikutuksessa. Vanhempien olisikin tärkeää miettiä, minkälaisia oman lapsuuden perheen vuorovaikutusmalleja haluaa siirtää nykyiseen perheeseen ja minkälaisia malleja haluaa välttää.

Lapsen tasapainoista kasvua ja kehitystä tukee, kun lapsi tietää olevansa rakastettu ja tärkeä vanhemmilleen, hyväksytty omana itsenään ja kun hänen tarpeensa otetaan huomioon hänen ikäänsä vastaavalla tavalla. Lapsen turvan tulee olla vanhemmissa ja hänen täytyy voida tukeutua vanhempiinsa kaikenlaisissa asioissa. Lasta tulee lisäksi suojata aikuisten elämän asioilta, eikä hänen kuullensa tulisi riidellä, vaan ristiriitoja tulisi ratkoa rakentavalla tavalla. Lapselle on hyväksi, että hän tulee ymmärretyksi ja kuulluksi. Kun hän on erilaisten tunteiden vallassa, aikuisen tulee auttaa lasta sanoittamalla tunteita ja ottamalla selvää mistä tunteet ovat seurausta. Vanhempien kyky huomioida lasten tarpeita heijastui sisarusten keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa lämpimyytenä, huomioon ottamisena ja sopusointuna.
Anna Salmen satukirjan, ”Kallistuva talo”, avulla vanhempi voi ottaa lapsen kanssa puheeksi vanhempien riidat. Kirja voi myös motivoida vanhempia hakemaan apua parisuhteensa ongelmiin. Kirja on suunnattu 4—10 –vuotiaille lapsille.

Kirjoittanut: Taina Kempas, työskennellyt aiemmin Väestöliitossa.

Lähde:

Sirpa Salon luento 19.4.2012: Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi – kaksi tutkimusnäkökulmaa. Sirpa Salo on Jyväskylän srk:n perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja, psykologian tohtori, kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi ja perheterapeutti.