• Viiveli79
    Rekisteröitynyt käyttäjä
    Ilmianna asiaton viesti

    Kun perhe/suku kääntää selän

    Täällä eletään hyvin hämmentävässä ja surullisessa tilanteessa, joka sai alkunsa erosta ja uusperheen perustamisesta. Lapsuudenperheeni ei hyväksynyt tätä valintaani, eivätkä he vielä puolentoista vuoden jälkeenkään ole halunneet tavata uutta puolisoani.

    Olen/olemme yrittäneet vaikka mitä, ja olemme yrittäneet parhaamme mukaan myös ymmärtää, miksi he toimivat niin. Olen koittanut keskustella heidän kanssaan, mutta kukaan ei halua keskustella eikä kuulla minun näkökulmaani ja ajatuksiani. Äitini sanoo, ettei olisi pitänyt luopua pitkästä parisuhteesta ja veljeni pitävät kai sitten vaan äitinsä puolta.

    Lopputulema on se, että kukaan heistä ei ole ollut minuun juurikaan yhteydessä puoleentoista vuoteen, enkä minäkään enää jaksaisi yrittää, kun tulen siinä jatkuvasti loukatuksi. Olen tosi neuvoton tämän asian suhteen. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia, että perhe/suku olisi kääntänyt selän eron/uusperheen vuoksi, tai ylipäätään? Ja miten siitä voi jatkaa eteenpäin?
    Lainaa
  • Suurperheellinen
    Vierailija
    Ilmianna asiaton viesti

    Tiedän tunteen...

    Viiveli79,

    Keskity hyvä nainen uuteen perheeseesi ja sen arjen rakentamiseen. Nauti siitä mitä sinulla on tässä ja nyt.

    Arvostelijoita löytyy aina, mutta VAIN SINÄ tiedät miksi nykyinen on parempi. Oheinen artikkeli ja Vuokko Malisen kirjat ovat vankkaa luettavaa.

    https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/perhesuhteet/psykoterapeutti-vuokko-malinen-uusperhe-paattaa-itse-keita-siihen

    Minun kokemukset ovat toisesta ääripäästä, kun biologinen isäni yhdessä exanopin kanssa puuttuivat perhe-elämääni [size= 17.1378px]Isovanhemmat, jotka eivät ikinä ole eläneen suurperheen arkea NEPSY-lasten kanssa olivat tietävinään kaiken ja auttamisen sijasta käänsivät selkänsä. He [/size][size= 0.8em]käyttivät mm.lastensuojeluilmoituksia 'kiusanteko välineinä'. [/size]

    Kotona kaikki todettiin asialliseksi, mutta prosessi oli raskas.

    Samaiset ihmiset jopa ajoivat ydinperheen eroa, joka reilun vuoden päästä päätyikin eroon kolmannella kerralla. En väitä syyn olleen heissä.

    Tämän kaiken päälle, kun olen vihdoin päässyt jaloilleni uusioperheeni kanssa niin oma äitini yrittää häätää uutta puolisoani pois elämästäni ymmärtämättä että vahingoittaa toimillaan myös lapsenlapsiensa elämää. Ne joilla on rahaa käyttävät sitä jopa toisten ihmisten elämän häiriköimiseen.

    Hartain toiveeni kaikille lähimmilleni, mutta etenkin omille vanhemmilleni:

    Antakaa minun elää omaa elämääni!

    Te kasvatitte minut - minä kasvatan omat lapseni. Napanuora katkaistiin vuosikymmeniä sitten.

    Sukuni on laaja ja onneksi tätien ja setien tukemana selviän ajatuksesta, että omat vanhempani hylkäsivät tiukimman paikan tullen.

    Lainaa

Osallistu keskusteluun

Kirjoitat vieralijana. Kirjaudu sisään kirjoittaksesi rekisteröityneenä käyttäjänä.