• JustLove
    Rekisteröitynyt käyttäjä
    Ilmianna asiaton viesti

    Joka iltainen "puhelinvieras", normaalia vai ei?

    Moi!

    Vihdoin löysin keskustelupalstan, jossa voi saada vertaistukea! Kiva! :)

    Lyhyesti taustaa: olen asunut kaksi vuotta uusperheessä johon kuuluvat minä, lapseni, mieheni ja hänen kaksi lastaan (kaikki lapset iältään 7-10). Ennen yhteenmuuttoa seurustelua oli takana 2 vuotta. Miehen lapset ovat viikko-viikko systeemillä. Omani käy isällään satunnaisia viikonloppuja (eivät ole kerenneet muodostaa vahvaa sidettä varhaisen eron johdosta).

    Alussa (varmaankin ennen kuin asuttiin yhdessä) miehen lapset olivat paljon isällään ja tuntui ettei äitiä kauheasti kiinnosta. Nyt kuitenkin kun asutaan yhdessä homma on muuttunut. Esim. se, mikä minua ihmetyttää, joskus jopa ärsyttää ovat joka iltaiset hyvän yön puhelut. Onko normaalia että toinen vanhempi soittelee lapsilleen hyvät yöt joka ilta kun on toisen vanhemman luona? Yleensä onneksi yrittää soittaa ensin toisen lapsen puhelimeen, mutta jos siitä ei tavoita, soittaa mieheni puhelimeen. Itse koen sen välillä jopa tungettelevana. Muutenkin haasteita saada tätä pakettia toimimaan ja yritän jotenkin saada sellaista toimivaa kokonaisuutta ja jonkinlaista yhteisyyttä tähän kokoonpanoon. Sitten kun esim. ollaan iltapalalla ja meillä on porukalla ihan kivaa, niin puhelin soi ja tuntuu että tämä lasten äiti tulee jälleen kerran meille "kylään". Joskus vanhempi lapsi ei edes haluaisi puhua äidilleen (on enemmän isänsä lapsi). Lasten äiti ei pidä minusta ja tämän ovat lapset minulle sanoneetkin. Muutenkin lasten äiti on hankaloittanut meidän elämää ja lapset ovat tietoisia meidän viileistä väleistä (mun puolelta toki ei olisi mitään ongelmaa). Ehkä pikku hiljaa tilanne on rauhoittunut, mutta tietäen ihmisen ja taustat, tuntuu että nämä joka iltaiset puhelut ovat lähinnä kontrollipuheluita ("mitä oot tehny ja kenen kanssa") ja (turha) muistutus lapsille omasta olemassa olostaan. Lapset ei uskalla sanoa, jos ovat tehneet jotain minun kanssani saatikka että se on ollut heistä kivaa. Joten puheluiden aikana on aina hieman kiusaantunut tunnelma, vaikka hetkeä aiemmin meillä oli kivaa.

    Ymmärrän, jos kyseessä on ydinperhe ja toinen vanhemmista lähtee vaikka työreissulle, että sieltä sitten soitellaan joka ilta kun muutoin on totuttu olemaan illat yhdessä. Mutta tilanne on kuitenkin se, että lapset asuvat vuoroin molemmilla vanhemmillaan ja molempien luona on oma elämänsä ja erossa oleminen on valitettavasti normaalia. Mielestäni silloin kun ollaan toisella vanhemmalla niin ollaan. Totta kai ymmärrän (ja tietysti suotavaa) että äiti soittaa vaikka muutaman kerran viikossa. Ja ilman muuta lapset voivat soittaa äidilleen hyvää yötä jos siltä tuntuu, mutta silloin sille puhelulle on sopiva hetki. Nyky käytännöllä tiedän, että joka ilta meidän oleminen keskeytyy siihen "kuulustelu" puheluun. Joku asiantuntija sanoi, että silloin kun lapsi tulee toiselta vanhemmalta, ei saisi tehdä tarkkaa kuulustelua siitä, mitä ja kenen kanssa on tehty. Kevyt "miten meni" kysymys riittää ja lapsi kyllä kertoo enemmän jos haluaa. Saatikka että varta vasten joka ilta tämä asia soitetaan.

    Silloin kun oma lapseni on isällään, en viitsi soitella kauheasti perään. Luotan siihen, että homma siellä toimii ja lapsi soittaa kyllä jos siltä tuntuu. Silloin on isä-lapsi ajan vuoro. Lapsi kyllä tietää, että on minulle tärkeä ja rakkain, osoitan sen silloin kun on minun luonani. Ei minun tarvitse muistuttaa olemassa olostani exäni uudelle perheelle eikä yrittää vakuuttaa exäni nykyiselle, että "minä muuten olen olemassa, älä yritä leikkiä äitiä siellä". Päinvastoin, osaan olla kiitollinen siitä, että siellä on myös toinen aikuinen huolehtimassa lapsestani. Itsestäni tuntuisi tungettelevalle/kiusaannuttavalle soittaa ja vaikkapa keskeyttää heidän perheensä elokuvailta tms. Viestiä saatan joskus laittaa.

    En tiedä, onko tämä "nihilistinen" ajattelutapa. Olisin iloinen jos joku voisi kertoa oman näkemyksensä. Toki tilanteet on erilaisia ja tähän lyhyeen tekstiin en onnistu kaikkea kertomaan. Mutta nimenomaan koko tilanne huomioon ottaen en pidä tästä asiasta. Eri asia olisi, jos tultaisiin tämän exän kanssa loistavasti toimeen ja voisin vaikka huikata puhelimen välityksellä terveiset, mutta toistaiseksi tilanne on päinvastoin: täytyy olla hiljaa ettei minun olemassaoloni välity puhelimen läpi ja tämä toistuu joka ilta.

    Kommentoikaa te, joilla on kokemuksia joko itse soittelijana tai jonka luo tulee joka iltainen "puhelinvieras". Tai kuvitelkaa tilanne omalle kohdallenne, miltä teistä tuntuisi ja onko tämä ihan yleinen käytäntö? Ärsyynnynkö turhasta? :)
    Lainaa
  • Lapset soittakoon kun haluavat

    Moi!



    Et ärsyynny turhasta, vaikka muut kuin sosiaaliset vanhemmat eivät ehkä osaakaan nähdä tilannetta samoin kuin sinä (tai minä). Siksi juuri vertaituki onkin niin pop.



    Meillä on kokemusta kahdenlaisesta puhelinhäirinnästä: isälle viestittelystä myöhään illalla sekä yhtäkkiä kesälomalla alkaneesta jokapäiväisestä lapselle soittamisesta. Tekstarit tulivat ensin. Niihin auttoi täysi vastaamattomuus ja se, että päätimme itse ajat, jolloin luimme yhdessä viestit. Tuo aika ei todellakaan ollut perjantaina klo 22, jolloin viestit yleensä saapuivat ja jolloin koko viikonloppu lähti menemään mukavasti pieleen, epäilemättä suunnitellusti.

    Lapselle soittelu alkoi puolestaan kuin salamaniskusta, kun lapsi oli asunut vuoroviikkosysteemillä luonamme jo yli vuoden ja isällään vielä pitempään. Perheiden välit olivat tuohon aikaan muutenkin aika kehnot. Yhtäkkiä äidin oli pakko soittaa lapselle joka päivä, mutta lapsella oli lomalla kivaa, eikä hän aina malttanut puhua äidilleen. "Se jauhaa vaan sitä samaa, että on ikävä." Samalla meitä vähän huoletti, että tuolloin 6-vuotias lapsi saattaa alkaa ikävöidä äitiään, koska olimme reissussa ja lapsi olisi kokonaisuudessaan äidistään erossa kauemmin kuin arkena, joten emme halunneet lapsen puhuvan äitinsä kanssa vaikka juuri ennen kuin meni ruokalevolle, mistä lapsi ei ollenkaan pitänyt mutta jota hän vähintään yhtä paljon tarvitsi. Emme siis kaivanneet hysteeristä äitiä sen paremmin kuin väsyneen lapsen äiti-ikäväitkuakaan.

    Kun kolmena päivänä puheluun ei vastattu, mieheni isä soitti ja kertoi saaneensa uhkailevan ja erittäin itkuisen, jopa neuroottisen puhelun lapsen äidiltä, joka vaati saada puhua lapsensa kanssa NYTJUURIHETI. Mitään asiaa ei tietenkään ollut.

    Asia sovittiin lopulta perheneuvolassa, jossa mieheni suostui käymään muutaman käytännön asian vuoksi, niin, että lapselle voi soittaa noin kerran viikossa ja kahdesti, jos lapsi on pitempään kuin viikon toisen vanhemman luona. Luonnollisesti lapsi saa aina soittaa vanhemmalleen, tätä ei rajoiteta.



    Teidän tapauksessanne voisi toimia se, että lapset soittavat äidilleen silloin/niinä iltoina kuin haluavat. Minusta on ehdottoman perusteltua sanoa, että lasten kulloinenkin perheyksikkö valitsee puhelun ajankohdan tai sitten lapsi itse tekee sen.



    Itsekin äitinä ja melkoisena ikävöitsijänä ymmärrän kyllä, että vanhempi ikävöi lastaan. Sitä on kuitenkin epäreilua vuodattaa lapselle päivittäisissä, itkuisissa puheluissa, kun lapsi on toisen vanhemman luona. Meidän kohdallamme viestit ja puhelut olivat osa isän perheen kontrollointiyritysten jatkumoa, ja homma alkoi nopeasti haista. Esimerkiksi tuon kesän juhannuksena oli niin himputin kylmä, että meidän piti käydä ostamassa lapselle fleece-puku, jotta hän tarkenisi ulkona. Samaan aikaan äiti kyseli puheluissaan, laittaako isi aurinkovoidetta sinulle joka päivä, kun palat niin helposti ja vastaavasti pommitti isää tekstiviesteillä samasta asiasta. Emme olleet nähneet aurinkoa koko viikkoon.

    Lainaa
  • Näin meillä
    Vierailija
    Ilmianna asiaton viesti

    Soittoja

    meillä ex soittaa joka ilta hyvää yötä lapsilleen sovittuna aikana kun ovat meillä ja minä puolestani samaan aikaan lapsille kun ovat isällään. Tämä oli psykologin suositus kun lapsilla oli ikävä toista vanhempaa. Ja näin lapsen ei tarvitse ottaa vastuuta siitä että hänen pitäisi muistaa soittaa toiselle vanhemmalle. Samoin tekee nykyinen mieheni. On mielestäni ihan toimiva juttu. Joskus sitä puheluja kuuntelee toisella korvalla ja pohtii että "tuon se lapsi sitten päätti kertoa isälleen"

    Lainaa
  • Itsekin uusperheellinen
    Vierailija
    Ilmianna asiaton viesti

    IIltasoitot kun lapsi on toisella vanhemmallaan

    Minusta on hyvä, että silloin kun lapsi itse haluaa soittaa toiselle vanhemmalleen, niin hän voi soittaa. Ei niin, että lapsen täytyy soittaa, vaan ainoastaan aina silloin kun siltä tuntuu.



    Kun olin itse etä-äitinä, en todellakaan soitellut lapsilleni joka ilta. En itsekään pitäisi siitä, jos eksäni olisi soitellut lapsille, kun lapse olivat minulla. Minusta on hyvä antaa "perherauha" sinne toiseen kotiin.



    Kyllä aikuisen pitää pystyä kokemaan omat tunteensa tai ikävänsä.



    Mutta todella ikävä tilanne, milläs sen taivutat rautalangasta, jos toinen vanhempi vaan soittelee tai viestittelee.

    Lainaa
  • Lisa
    Vierailija
    Ilmianna asiaton viesti

    Saa soittaa

    Hei,

    Minusta tuntuu kurjalta se, että lapsi ei saisi soitella vanhemmalleen tai vanhempi lapselleen kun siltä tuntuu kunhan ei nyt keskellä yötä soitella (ellei kyseessä ole sitten lapsi).

    Ehkä olisi parempi keskustella uuden kumppanin kanssa siitä miksi se tuntuu ikävältä että soitellaan ja käydä asiaa läpi kahden kesken tunnetasolla. Minusta on mahtavaa, että isä tai äiti haluaa soittaa lapselleen joka ilta, tai että päivittäin soitellaan. Ei se ole keneltäkään poissa vaan tuo turvaa ja varmuutta, ja sitä ei ole koskaan liikaa. Entä sitten jos äidin on ikävä ja hän soittelee, ja lapsi ei halua vastailla. So what ... on kuitenkin kiva tietää, että äiti soittelee ja lapsihan ihan mahtavasti siihen reagoi ja näkee, että äidin on ikävä, mutta se on ok ja minä olen ok.

    Olen itse eroperheen lapsi ja olisi toivonut, että olisi saanut soitella ja että minulle olisi soiteltu enemmän, ja että vanhemmat eivät omien tunnesolmujensa ja ongelmiensa takia olisi estäneet tätä kanssakäymistä. Siitähän tässä on kuitenkin kyse! Kestäkää eronneet vanhemmat ne toiset vanhemmat - se kuuluu asiaan - älkää menkö heidän ja lasten väliin! Kaikille on loppujenlopuksi kuitenkin suhteessa tilaa ja pääasia on, että oma suhteenne uuteen kumppaniin toimii ja saatte luotua hyvät suhteet hänen lapsiinsa!

    Lainaa
  • Bonusäiti
    Vierailija
    Ilmianna asiaton viesti

    Pohdintaa

    Onpa hyvä keskustelu! Minäkin olen eroperheen lapsi ja omaa lapsuutta ovat varjostaneet omien vanhempien välien kireys ja keskusteluyhteyden puuttuminen ja voisin yhtyä tuohon, että olisipa minullekin soitettu ja olisinpa itsekin saanut soittaa. Toisaalta, ikävän tunne kaikkosi ajan myötä kun ei yhteyttä isään vaan ollut. Olisiko soittaminen sitä muuttanut, en osaa sanoa, kun isä ei minua siis tavannutkaan kuin aivan satunnaisesti.

    Nyt tilanne on se, että omat lapseni ovat 2 yötä viikossa isällään ja minä en tuolloin soittele heille. Se on vaan muodostunut näin, iltaviestit saatetaan laittaa. Samoin kun ovat kotona, ei heidän isänsä soittele, vaan lapset soittavat jos on asiaa tai ikävä.

    Mieheni sen sijaan soittaa lapselleen joka ilta ja aloinkin nyt tätä keskustelua lukiessa miettiä, että onko se hyvä asia? Olisiko meidänkin syytä antaa perherauha lapsen äidin perheeseen...etenkin kun välit ovat aika kireät tällä hetkellä. Lapsen äidin soitot joskus ärsyttävät minua ja tiedostan senkin, että minun täytyy asiaa pohtia että miksi näin on ja mitä sille kenties voisi tehdä. Että olisiko parempi sopia, että aikuiset eivät ilman asiaa soittele ja lapsilla on rajoittamaton soittelu-oikeus kaikille vanhemmilleen missä tahansa ovatkaan.

    Lainaa
  • wierd88
    Rekisteröitynyt käyttäjä
    Ilmianna asiaton viesti

    Meillä myös

    Ihana tämä sivusto, vasta nyt tämän löysin! :)

    Meillä myös soittaa lapsen äiti joka ilta videopuhelua ja kyselee kaikki perusjutut ja kyllä tulee vähän semmonen olo että tulee "kuulustelu" kesken just jonku kivan jutun.. ja omalle lapselle tulee tietenkin joka ikinen kerta pahamieli kun hänen isänsä ei koskaan, ikinä soita. Siinä sitten oma muksu kuuntelee kaijuttimella sitä iloista lässytystä ja miettii että miksei hänelle ikinä.. se ehkä jutussa vituttaa oikeasti, ei niinkään se "kuulustelu".
    Lainaa

Osallistu keskusteluun

Kirjoitat vieralijana. Kirjaudu sisään kirjoittaksesi rekisteröityneenä käyttäjänä.