• Anis
    Vierailija
    Ilmianna asiaton viesti

    .

    Ulkopuolisuuden tunne on käsinkosketeltavaa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Uusperhe-elämää takana liki kymmenen vuotta. Äitipuoli ei koskaan ole tarpeeksi ja kuitenkin koko ajan liikaa. Biologinen isä ei voi ikimaailmassa tietää, miltä äitipuolesta tuntuu. Isä on aina isä ja aina isänä läsnä. Äitipuolella on vain velvollisuuksia, aikuisen velvollisuuksia, muttei oikeuksia. Oikeastaan yhtään mitään oikeuksia. Se tunne, kun kaikkein vuosien jälkeen ymmärrät olevasti lapsipuolen elämässä aivan tyhjänpäiväinen, se että et todellakaan merkitse yhtään mitään, on kamala isku vasten kasvoja. Kun olet vuosikausia hoivannut, kuin omaasi, pyykännyt, kokannut, kuskannut, ostellut ja yhtäkkiä et vaan ole mitään, koska mikään "ei kuulu sulle". Exä on tehnyt kaiken maailman mahdollisen vaikeuttaakseen elämäämme. Niin usein tuntuu, ettei ole enää voimia jatkaa. Tällä hetkellä tuntuu, ettei ole voimia yhtään mihinkään.

    Lainaa
  • auringonkukkako
    Rekisteröitynyt käyttäjä
    Ilmianna asiaton viesti

    tätä keskustelua olin vailla:)

    Itsekin samoja pohdin:)

    Otan heloposti ja luontevasti vastuun lapsista ja kodinhoidosta tässä uudessakin perhekuviossa. Nyt mietin, miten pitää rajat ja mikä mieheni ja mikä minun vastuu. Ajattelen myös että olen jo tietyn vapauteni ansainnut, kun olen oman lapseni aikuseksi kasvattanut.
    Lainaa

Osallistu keskusteluun

Kirjoitat vieralijana. Kirjaudu sisään kirjoittaksesi rekisteröityneenä käyttäjänä.