Mikä saa suomalaiset hankkimaan lapsia?


Suomalaiset lisääntyvät yhä vanhempina. Monet jäävät tyystin lapsettomiksi. Syitä on useita, mutta tutkimusten mukaan halua lisääntyä olisi enemmänkin. Tuumasta ei kuitenkaan aina siirrytä toimeen.

Väestöliiton perhetutkija Lassi Lainiala on selvittänyt tutkimuksessaan lastenhankintaa selittäviä tekijöitä. Kysymys on erityisen relevantti, sillä Suomessa ei ole aiemmin tutkittu perusteellisesti lastenhankinta-aikeiden toteutumista tai siihen johtaneita syitä. Lainialan tutkimuskohteena ovat 25–44-vuotiaat lapsettomat tai yksilapsiset miehet ja naiset. Hänen tutkimuksensa Toiveesta toteutukseen. Suomalaisten lastenhankintaa selittäviä tekijöitä pohjautuu Väestöliiton perhebarometriin Milloin on lapsen aika? - lastenhankinnan toiveet ja esteet. Siinäselvitettiin lapsettomien tai yksilapsisten lastenhankintaan liittyviä aikomuksia.

Lapsenhankinta on ajankohtainen suurimmalle osalle meistä jossain elämänvaiheessa. Jotkut saavat lapsia suunnittelemattakin. Toiset taas eivät tule raskaaksi lääketieteellisillä apukeinoillakaan. Joillakin on esteenä kumppanin tai rahan puute. Syntyvyyttä on mielekästä tarkastella paitsi yksilötasolla, myös väestöpoliittisista syistä. Väestö ikääntyy kovaa vauhtia, mutta syntyvyys laahaa varsin matalalla tasolla. Tällä yhtälöllä huoltosuhde uhkaa väistämättä vinoutua. Eurooppalaiset kun saavat lapsia vähemmän kuin ihanteekseen ilmoittavat.

Miksi sitten toiveesta ei siirrytä toteutukseen?  Yksi keskeisimmistä lapsenhankintaan vaikuttavista seikoista on taloudellinen: syntyvyys korreloi positiivisesti talouskasvun kanssa. Syntyvyyteen ovat vaikuttaneet niin 1970-luvun öljykriisi, 1990-luvun alun lama kuin 2008 puhjennut globaali talouskriisikin. Tosin Suomessa tuorein talouskriisi ei ole ainakaan vielä vaikuttanut syntyvyyteen, toisin kuin esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa. Niissä syntyvyys on jo kääntynyt laskuun. Lapsentekoa lykätään laskukaudella, koska se koetaan liian kalliiksi.

Lainiala pohtii, uhkaako perheellistymisestä tulevaisuudessa tulla hyväosaisten etuoikeus kalleutensa takia. Syntyvyyttä voidaan toki ohjailla myös perhepoliittisin keinoin. Talouden yskiessä perhepoliittisia resursseja ei ainakaan kasvateta, pikemminkin päinvastoin. Olisikin erityisen tärkeää mahdollistaa lapsenhankinta kaikille perhepalvelujen ja sosiaalisten tukien avulla.

Ikä on toinen lapsenhankintaa eniten määrittävistä tekijöistä talouden ohella; taistelua biologista kelloa vastaan kun ei voi voittaa. Uhan lapsensaannille muodostavat tupakointi, ylipaino tai heikko terveydentila. Myös parisuhdetyyppi vaikuttaa: avioliitossa lapsia tehdään todennäköisemmin kuin avoliitossa. 

Parisuhteen laadun vaikutuksesta lapsenhankinta-aikeeseen tai -toteutukseen on tutkittu vain vähän. Parisuhteen laatua on vaikea mitata. Lainiala on kuitenkin määritellyt tutkimuksessaan tietyt kriteerit, joiden avulla suhteen laatua on tutkittu ja mitattu. Toiveesta toteutukseen -tutkimuksesta ilmenee, että lapsia hankitaan yleensä vakaalla pohjalla olevissa parisuhteissa. Riutuvaa suhdetta ei lähdetä pelastamaan lastenteon avulla. Miesten esikoisen hankintaan vaikuttaa parisuhteen laatu: hyvissä tai keskitasoisissa parisuhteissa miehet toteuttavat lastentekoaikeensa todennäköisemmin kuin huonoissa. Lisäksi miehillä puolison halu saada lapsia painaa vaakakupissa enemmän kuin oma tahto. Toista lasta suunniteltaessa suhteen laatu ei enää vaikuta merkitsevästi.

Naisilla tilanne on monisyisempi, jopa päinvastainen. Naiset hankkivat esikoisensa huolimatta siitä, millainen heidän parisuhteensa on. Naisilla puolestaan pitkä ja hyvä parisuhde lisää todennäköisyyttä toisen lapsen hankintaan. Halua toiseen lapseen puolestaan vähentää korkeammat kuukausitulot eli ura menee toisen lapsen edelle. Lisää lapsia hankitaan vasta myöhemmin. Parisuhteen laadun mittauksessa paljastui, että etenkin päihteistä tai uskottomuudesta aiheutuva riitely johtaa avioeroihin. Se puolestaan lykkää tietenkin lapsenhankintaa. Eroja oli otoksessa kuitenkin vain vähän.

Usein päivitellään nykyajan yltiöindividualistista elämäntapaa, jossa ei ole sijaa jälkikasvulle. Todellisuudessa 25–34-vuotiaiden vapaaehtoinen lapsettomuus on kuitenkin suhteellisen harvinaista, vaikkakin hienoisesti lisääntymässä. Myös iäkkäämpien synnyttäjien määrä on kasvanut. Viimeksi mainittuun saattaa vaikuttaa uraorientoituminen, pitkät opiskeluajat, epävarma tulevaisuus tai sopivan kumppanin puuttuminen. Miesten ja naisten perheensuunnittelun ja -toteutuksen välillä on mielenkiintoisia eroja: kaupungeissa miesten on helpompi löytää kumppani kuin haja-asutusseudulla. Naisilla vastaavaa pulmaa ei ole.

 

Lassi Lainiala. Toiveesta toteutukseen. Suomalaisten lastenhankintaa selittäviä tekijöitä. 2012. Väestöntutkimuslaitos Katsauksia E 44/2012.

Teksti: Janne Pantsu, toimittaja

Juttu julkaistu aiemmin Väestöliiton nettisivuilla.

bio, biologinen isyys, biologinen lapsi, biologinen äiti, elämän, elämän hallinta, elämän kriisit, elämän suunnittelu, elämänhallinta, elämänkokemus, elämänkriisi, Elämänkriisit, elämänmuutos, elämäntavat, elämäntavoite, elämäntila, elämäntilanne, elämäntilanne lapsettomuus, elämäntyylit, elämänvaihe, ikävaihe, ikääntyminen, lapsenteko, lapset, lapseton, lapsettomuus, lapsettomuushoidot, lapsettomuushoito, lapsettomuuskriisi, lapsettomuustausta, lapsi toive, Lapsi toiveissa, lapsitoive, lasta yksin kasvattava, lasta yksin odottava, lasten, lasten hankinta, lasten saanti, lastenhankinta, lisään, lisääntyminen, odotus, parisuhdetyytyväisyys, perheell, perheellistyminen, perhesuu, perhesuunnittelu, raskaus, tahaton lapsettomuus, talousvaikeus, toiveet, tutkimus, valittu lapsettomuus, Vanhemmuus, vapaaehtoisesti lapseton, Väes, väestö, väestöliitto, väestöntutkimuslaitos, yksin, yksin odottava, yksineläjä, yksinhuoltaja, yksinäisyys | Julkaistu 06.03.2015 11:59