Monikkoperheenä eläminen ja vanhemmuus on etuoikeus


Elämään liittyvät siirtymät

Monikkoperhe muodostuu perheestä, johon odotetaan tai on syntynyt useampi kuin yksi samanikäinen lapsi. Vuonna 2011 syntyi 60 258 lasta ja monisikiöisiä synnytyksiä oli 1,4 prosenttia. Monisikiöisistä raskauksista syntyneiden lasten osuus oli 2,9 prosenttia kaikista syntyneistä lapsista. Monikkoperheeksi tuleminen ja monikkoperheenä eläminen on siirtymä, joka tuo mukanaan muutoksen, erilaisia tunteita, ratkaisuja, tuen tarvetta ja edellyttää sopeutumista. Siirtymät liittyvät myöhemmin myös lapsen kehitykseen kuten siirtymään vauvavaiheesta leikki-ikään. Lapselle merkittäviä siirtymiä ovat myös muutokset perheen koossa tai rakenteessa ja hoitopaikan aloittaminen. Siirtymävaiheet liittyvät lisäksi vanhemmuuteen kuten parisuhteen muutoksiin, työpaikan vaihdoksiin tai työttömyyteen vaikuttaen usein ajankäyttöön, ihmissuhteisiin ja perheen talouteen.

Monisikiöinen raskaus on riskiraskaus, joka vaatii sekä äidin että sikiöiden erityisseurantaa koko raskauden ajan sekä huolellisen synnytyksen suunnittelua lääkäreiden ja sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöiden toimesta. Lapset voivat tarvita myös erikoissairaanhoitoa synnytyksen jälkeen. Useamman kuin yhden samanikäisen lapsen vanhemmuus on raskauden alusta lähtien erilaista kuin eri-ikäisten lasten vanhemmuus. 

Tietoa monikkoperheen elämismaailmasta

Väitöstutkimuksessa haastattelin vuonna 2006-2009 vanhempia, joilla kaikilla oli alle 5-vuotiaat kaksoslapset. Haastatteluun osallistui 12 äitiä ja7 isää. Vanhemmat, joilla kaksoset olivat perheen ensimmäiset lapset sekä vanhemmat, joilla oli jo aikaisempia lapsia, toivat esille, että siirtymävaiheessa etukäteisvalmistautuminen ennen lasten syntymää olisi ollut tärkeää. Valmistautumiseen olisi kaivattu tietoa muun muassa riskiraskaudesta ja synnytyksestä, kahden lapsen hoitamisesta ja imetyksestä/ ruokinnasta, useamman samanikäisen lapsen vanhemmuudesta, arjen järjestämisestä ja tarvittavista hankinnoista. Avun sopiminen ja järjestäminen kotiin jo raskauden aikana lasten syntymän jälkeiseen aikaan koettiin erittäin tärkeänä. Se auttaisi arjen haltuun saamisessa, sillä elämä monikkoperheenä alkoi heti lasten syntymän jälkeen ja molempia vanhempia tarvittiin lastenhoidossa. Oman elämäntilanteen kokonaisuutta havaitsi selkeämmin vasta vuosien kuluttua kuin sitä eläessä.

Alkuvaiheen vanhemmuus täyttyi kahden lapsen kutsuista ja tarpeista läpi vuorokauden ja vanhemmat kokivat arjen työntäyteisenä ja kiireisenä. Osa vanhemmista koki, ettei aina ennättänyt vastaamaan samassa tahdissa kutsuihin ja tarpeisiin kuin niitä ilmeni. Se toi mukanaan riittämättömyyden tunteita ja tunnetta siitä, että olisi halunnut selviytyä paremmin ja tehdä enemmän kuin pystyi. Kun vanhempana vastasi toisen lapsen tarpeisiin oli toinen lapsi jo hereillä vuoroaan odottamassa tai heräsi pian tai molemmat lapset olisivat tarvinneet vanhempaansa yhtä aikaa. Lasten syöttäminen oli vaativaa, pienten kaksosten kohdalla se kesti kauan ja vaati kärsivällisyyttä niin lapselta kuin vanhemmaltakin. Vanhemmat nauttivat lastenhoidosta ja arjen hetkistä. He toivat kuitenkin esille huoltaan varhaisen vuorovaikutuksen vähäisyydestä ja toivoivat kahdenkeskistä aikaa yhdelle lapselle. 

Yöajan vanhemmat kokivat hyvin kuormittavana. Kun lapsia hoidettiin yöllä yhdessä, molempien vanhempien voimavarat vähenivät. Vähitellen jatkuvan tekemisen myötä päivä- ja yörytmi hävisivät. Vanhemmat kuvasivatkin erityisesti alkuvaiheen monikkoperheen vanhemmuuttaan jatkuvana varuillaan olemisena. Se oli tärkeää lastenhoidosta ja arjesta selviytymisessä, mutta jatkuva varuillaan oleminen vei myös omia voimavaroja ja toi mukanaan väsymystä. 

Monet vanhemmat toivat esille, että monikkoperheessä tarvittiin nopeasti lisäkäsiparia kaksosten hoitamiseen, perheen muiden lasten hoitamiseen ja kotitöiden tekemiseen. Monikkoperheen elämismaailmaa tuki avun saaminen kotiin. Lisäkäsipari mahdollisti lepohetkiä ja mahdollisuutta vahvistaa omia voimavaroja ja varmistaa siten omaa jaksamista.  Oma väsyminen tunnistettiin ja apua pyydettiin, mutta sitä kaivattiin enemmän kuin sitä oli mahdollista saada. Jaksamista edistivät läheiset auttamalla arjessa, mutta tukena koettiin myös keskusteleminen asioita jakamalla.

Osallistuva tukiverkko isovanhempien, sukulaisten ja ystävien muodostamana oli keskeinen tuki monille vanhemmille. Vertaistuki lisäsi tilanteen ymmärrystä ja mahdollisti tuen kohdentumisen monikkoperheen tilanteeseen. Vertaistuki ei kuitenkaan korvannut ammattihenkilöiltä saatua tukea vaan molempia tarvittiin. Kaikilla monikkoperheillä ei ollut osallistuvia tukiverkkoja. Vanhemmat kokivat lasten kasvun ja kehityksen seurannan neuvolassa erittäin tärkeänä, mutta omaan erityistilanteeseen vanhempana, kahden samanikäisen lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen, kaksossuhteen erityispiirteisiin ja kaksosena kasvamiseen liittyvää tietoa jäätiin kaipaamaan. 

Kaksosten yksilöllinen huomioiminen ja omien erityispiirteiden havaitseminen on tärkeää. Monikkoperheessä voidaan joutua kuitenkin hoitamaan lapsia myös samalla tavalla, vaikka se ei ole niin lapsen kehitystä suosivaa. Tämän vuoksi arjen tilanteissa olisi tärkeää vanhempana huomioida tietoisesti myös lapsen yksilöllistä hoitoa ja kohtelua. Se mahdollistuu myös jakamalla lastenhoitoa puolisoiden kesken ja ottamalla vastaan apua. Apu kotona tukee vanhemman jaksamista ja mahdollistaa lisäksi voimavarojen säilymistä. Hyvinvoiva vanhempi jaksaa antaa myös paljon lapsilleen ja perheelleen ja voi nauttia omasta elämästään. 

Suurin osa vanhempien kokemasta avun tarpeesta liittyi aikaan, jolloin kaksoset olivat pieniä, mutta lastenhoitoapua kaivattiin myöhemmin vielä mahdollisuuteen viettää kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Riittävä apu monikkoperheessä merkitsee siten myös koko perheen hyvinvointia. Alkuvaiheen siirtymästä ja vaativuudestaan huolimatta se toi vanhemmille paljon iloa. Elämä helpottui vähitellen lasten kasvun ja kehityksen sekä arjen haltuun saamisen myötä. Kaikki vanhemmat eivät saa kokea monikkoperheen vanhemmuutta ja elämismaailmaa. Se on etuoikeus.

Kristiina Heinonen, TtM, opettaja, Th, sh, amk, ETK (spr) NTM


Lähteet:
Heinonen, K. 2004. Monikkovanhemmuuden ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Pro gradu. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Hoitotieteenlaitos.
Heinonen, K. 2013. Monikkoperheen elämismaailma varuillaan olosta vanhemmuuden vahvistumiseen. Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertation in Health Sciences 163. Kopijyvä. Oy. Kuopio.
Kansaneläkelaitos 2013. Lapsiperheet. Internet-sivut. 17.6.2013.
Niemelä, P. 2001. Psykologinen valmistautuminen vanhemmuuden rooleihin raskauden aikana. Teoksessa Rautiainen, M. Vanhemmuuden roolikartta. Syvennä ja sovella. Suomen kuntaliitto. Hakapaino Oy 9-16.
Meleis, A.I.1996. Theoretical Nursing: development and progress. 3rd. Lippincott Phila-delphia (Pa).
Moilanen, I. 1989. Suomen Lääkärilehti 27, 2681-2684.
Paananen, U.K., Pietiläinen, S., Raussi-Lehto, E., Väyrynen, P., Äimälä, A-M. (toim.) 2006. Kätilötyö. Tammer-Paino Oy. Tampere, 430-448.
Pelkonen, M. & Hakulinen, T. 2002. Lapsiperheet hoitotyön asiakkaina tulevaisuudessa. Teoksessa Hoitotyön vuosikirja 2002. Tammi. Tammer-Paino. Tampere, 61-72.
Pietilä, A-M., Eirola, R. & Oikarinen, K. 1998. Terveysmuotokuva – käsitejärjestelmä. Hoitotieteen näkökulma terveyden tutkimiseen. Hoitotiede 13(4), 187-196.
Purho, J., Nuutila, M. ja Heikinheimo, O. 2008. Kaksosraskaudet. Erityisseurantaa tarvitaan, mutta tulokset ovat rohkaisevia. Duodecim 124, 111-9.
Schumacher, K.L. & Meleis, A.F. 1994. Transitions: A central concepts in nursing. Journal of Nursing Scholarship 26(2), 119-127.
Smith, GCS., Fleming, K. White, I. 2007. Birth order of twins and risk of perinatal death related to delivery in England, Northern Ireland, and Wales, 1994-2003: retrospective cohort study, 334-576.
STM. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2001. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys-2015 ohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:4. 
Suomen Monikkoperheet ry. 2012. Internet sivut. 
Vuori, E. & Gissler, M. 2010. Suomen virallinen tilasto. Vastasyntyneet 2010. Terveys 2010. Tilastoraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 
Vuori, E. & Gissler, M. 2012. Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2011. Terveys 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

ajankäyttö, ammattilainen, elämismaailma, elämänhallinta, erityisseuranta, Imetys, jaettu vanehm, jaettu vanhemmuus, kaksonen, kaksoslapsi, kehitys, kokemus, kotityöt, Lapsen maailma, lapsenhoito, lapsi, lapsivuodeaika, monisiköinen raskaus, monisiköinen synnytys, neuvola, osallistuminen, perhe, perhe-elämä, riskiraskaus, seuranta, siirtymä, siirtymävaihe, sikiö, synnytys, talous, toimeentulo, tuki, tukiverkosto, tutkimus, työ, valmistautuminen, vertaistuki, voimavara | Julkaistu 25.06.2013 08:31