Isän silmin - Leikin riemua! 



Poikani on jo sen ikäinen, että hän leikkii Dubloilla. Minusta on aina hauskaa leikkiä hänen kanssaan ja rakennella torneja ja taloja ja milloin mitäkin. Minusta on kiehtovaa seurata vierestä, miten leikissä ei ole aikuisten maailman sääntöjä ja rajoituksia. Kirahvi voi hyvin ajaa mopolla, leijona voi mennä nukkumaan hylkeen viereen tai norsu voi syödä leipää. Välillä pojaltani tulee mahtavia oivalluksia siitä, miten yksinkertaisia palikoita voi käyttää mitä ihmeellisimmin tavoin.

Olen vasta viime aikoina havahtunut leikkimisen riemuun. Kun vauvana yhdessä olo rajoittui ilmeilyyn ja kutitteluun ja silittelyyn, on nykyään enemmän uudenlaisia leikkejä, joita lapsi osaa leikkiä. Samalla olen alkanut ymmärtää kuinka mahtavia leikkejä vuosien varrella pääsemme leikkimään.

Erityisen paljon odotan legoilla leikkimistä, itselle tärkeiden elokuvien katselua sekä tietokone- ja konsolipelien pelaamista poikani kanssa. En oikeastaan edes malta odottaa, että hän kasvaisi nopeammin näihin touhuihin.Malttamattomuus asettaa haasteita tämän hetken leikkeihin. Kun haaveilen monimutkaisemmista leikeistä ja touhuista, tuntuvat nykyisen Dublot ja pehmolelut väistämättä kömpelöiltä.

Yritän joka päivä oppia pojaltani leikkimistä. Siitä on aivan liian pitkä aika, kun olen leikkinyt ruuanlaittamista tai kävelyttänyt pehmoleluja. Vältän vertaamista ”parempiin” leikkeihin, koska sitä vertailua voi tehdä niin pitkään, että huomaa olevansa aikuinen eikä enää oikeastaan ymmärrä leikkimisestä mitään.
Kaikkein eniten kadehdin poikani mielikuvitusta, mutta onneksi minulla on hyvä opettaja tässä  asiassa.


Isä-Mursu

Artikkeli, Blogi, Isyys, isä, Isän silmin, jutut, kasvu, kehitys, Kolumni, leikki, perhe-elämä, Vanhemmuus, vauva | Julkaistu 13.05.2017 10:00