Arjessa tarvitaan lujuutta ja viisautta




Lujuutta tarvitaan monissa arjen tilanteissa, niin kotona, koulussa kuin töissäkin. Esimerkiksi kun itse on väsynyt, stressaantunut ja ärtynyt ja meinaa alkaa keittää, on osattava ottaa aikalisä. Lujuutta tarvitaan myös, kun lapsi, nuori tai kumppani provosoi ja haastaa. Silloin minun pitää huomata, että riidanhalu on tuossa toisessa, mutta minä en aio ottaa sitä itseeni. Ja etenkin silloin, kun itse tekee koko ajan mieli haastaa riitaa. Oman rauhoittumisen harjoittelu ja suuttumuksen kohdistaminen oikeaan kohteeseen on tärkeää. Jos olet pomolle tai huoltomiehelle raivoissasi, älä äyski sitä kotona. Läheiset joutuvat liian usein puskuroimaan valtavan määrän ärtymystä, joka ei heille kuulu.

Lujuutta kysytään myös, kun puolustaa jotain itselle todella tärkeää asiaa. On uskallettava ilmaista itsensä selvästi, että tämä ei nyt ole samantekevä pikku juttu minulle. Jokaisella on velvollisuus itseään ja kumppaniaankin kohtaan kertoa, mitä asioita pitää todella tärkeinä. Ettei sitten pimahda asiasta, jonka on kerran maininnut, mutta josta toinen ei tajunnut, miten iso asia se oli. Lujuutta ja rohkeutta tarvitaan myös omien toiveiden ja tarpeiden ilmaisuun. Niistä huolehtiminen tuottaa jokapäiväisessä elämässä tyydytystä. Terveesti itsekäs kunnioittaa ja arvostaa itseään, jolloin hänen on helpompaa kohdella myös muita samalla tavalla. Uskallusta tarvitaan siihenkin, että ottaa heti puheeksi mieltä vaivaavan asian eikä nielaise pettymystä tai pahaa mieltä.

Lujuutta vaaditaan myös tilanteissa, joissa tajuaa olevansa väärässä tai tehneensä väärin toista kohtaan. Ettei ala vänkäämään ja peittelemään totuutta, vaan suoraselkäisesti myöntää virheensä tai erehdyksensä. Parhaan pohjan lujuudelle antavat hyvä itsetunto ja myönteinen ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen. Se on asia, jota kannattaa harjoitella.

Lujuus on hyödyksi myös parisuhteessa

Parisuhteessa terve lujuus auttaa pitämään huolta omista rajoista ja omasta hyvinvoinnista ja samalla kunnioittamaan kumppanin oikeuksia ja rajoja. Hyvä lujuus rakentaa luottamusta, luo turvaa ja antaa mahdollisuuden toiselle olla tarvitseva ja saava osapuoli. Hyvällä tavalla luja uskaltaa näyttää myös heikkoutensa ja pyytää toiselta apua.

Huono lujuus sen sijaan on kovuutta. Se estää kompromissien teon ja altistaa valtapeleihin. Se on jääräpäisyyttä, joustamattomuutta ja vaativuutta. Tällainen neuvottelukyvytön jyrääminen on riitelytapa, joka on yleensä opittu toisten antamasta mallista. Se on ehkä ollut lapsuudenkodin tapa reagoida ristiriitaan.  Koska tämä tapa ei ole toista kunnioittava, eikä yhteistyössä ratkaisuja etsivä, se johtaa usein etääntymiseen parisuhteessa.

Luja ihminen on vakaa ja turvallinen, mutta voi myös olla herkkä ja haavoittuva. Lujuus ei tarkoita kovaa ulkokuorta. Luja luottaa itseensä ja toiseen. Hän uskaltaa tarttua epäkohtiin ajoissa ja tehdä tarvittavia muutoksia. Luja kestää omat ja toisen tunteenilmaisut. Kun puolisona pystyy kuulemaan asiat asioina eikä ota niitä henkilökohtaisuuksina, säästytään väärintulkinnoilta puolin ja toisin. Luja ei kanna itselleen kuulumatonta syyllisyyttä eikä ota kannettavakseen turhia, toisen vyöryttämiä tunnetaakkoja.

Usein on vaikeaa sanoa ei

Ei-sanan käyttötapoja opetellaan lapsesta lähtien. Sen sanominen on monelle työlästä. Lapsia on kautta aikain pakotettu alistumaan ja tottelemaan väkivallalla, pelottelulla, hylkäämisillä, ivalla, nöyryytyksellä tai häpeällä. Ein sanominen tuntuu vanhemmitenkin pelottavalta, jos siitä lapsuuden kokemuksen mukaan seuraa paljon pahaa. Riitaisessa kodissa varttunut lapsi voi olla aikuisena joko riitaa kammoksuva, ikuinen periksi antaja tai sitten runsaan ja tylyn riitelyn mallin omaksunut. Pieni lapsi alkaa pelätä riitelyä, jos hän tietää, että äänen korottaminen johtaa pian lyömiseen. Tämä pelko seuraa parisuhteeseen. Jos pelkää kovasti riitaa, eikä siis sano ei, alkaa pitää myös kumppania pelottavana, jos tämä vähänkin korottaa ääntään. Kumppani voikin ihmetellä, mitä toinen pelkää, jos hän ei itse ole koskaan lyönyt eikä omassa kodissakaan nähnyt lyömistä.

Jos ei kykene sanomaan ei, voi siitä seurata paljon ongelmia parisuhteessa. Kiltti joustaa ja joustaa uskoen jonakin päivänä saavansa palkan kiltteydestään ja uhrautumisestaan. Hän toivoo, että hänen hyvät tekonsa puhuvat puolestaan ja häntä aletaan arvostaa. Mutta voikin käydä, ettei kumppani tajua kaikkea sitä uhrautumista, vaan ajattelee kiltin vain ilokseen puuhaavan paljon. Kumppani voi alkaa pitää kilttiä myös tahdottomana tossuna ja alkaa käyttää tilannetta hyväkseen antamalla kaikki tylsät työt kiltille. Kumppani saattaa testata, kuinka pitkälle kiltti joustaa tai tehdä kaiken ihan ajattelemattomuuksissaan. Kukaan ei voi arvata toisen motiiveja ja tuntoja. Omien rajojen puolustaminen, oman kokemuksen esiintuominen ja ein sanominen ovat velvollisuuksia ja tarpeellisia parisuhdetaitoja. Niitä voi opetella tekemään myös rakentavasti. Kun huomaa, ettei kumppani räjähdä tai hylkää jokaisesta eistä,  uskaltaa vastedeskin olla rehellinen ja sanoa ei.

Lapsuuden mallit vaikuttavat

Ein sanominen lapselle on vaikeaa, jos aikuinen ei halua tuottaa tälle pettymystä eikä kestä niitä monia kuohuvia tunteita, jotka ei-sana nostattaa lapsessa. Taustalla voi olla aikuisen oma kokemus, jos hän on lapsena jäänyt pulaan sietämättömien tunteitten kanssa tai häntä on niistä ankarasti rankaistu. Vaikeiden tunteiden näyttäminen ei ole ollut sallittua monissa kodeissa, vaan lapsen on täytynyt niellä mielipahansa ja olla aikuisille mieliksi. Monessa aikuisessa asuu vahvana miellyttäjä, joka haluaa junailla tilanteet siististi ja nätisti kiertoteitse, mukavaa tunnelmaa pilaamatta.

Moni aikuinen pelkää myös omaa aggressiotaan, jonka tuntee ja tietää nousevan, kun kieltää jotain lapselta ja lapsi ilmaisee pettymyksensä aikuiseen. Niinpä aikuinen sinnittelee myötämielisyyttä yrittäen lapsen vaatimusten edessä, kunnes ärtymys nousee niin suureksi, että hän sanoo todella rumasti. Ei siis hallitse omaa aggressiotaan niin, että se toimisi rakentavasti lapsen ohjaamisessa. Tuollaiset "räjähdykset" loukkaavat ja hämmentävät lasta, eikä lapsi pysty enää ennakoimaan aikuisen käytöstä. On myös aikuisia, jotka aina sanovat ensin ei, kun lapsi kysyy. Näin he kylvävät pettymystä ja mitätöivät lapsen tahtoa. se ei ole lujuutta, se on kovuutta.

Töykeys ja tylyys eivät ole lujuutta

Lujuus ja viisaus ovat pyyteettömiä, ne tekevät hyviä tekoja, joista hyötyvät kaikki osapuolet. Töykeä taas ajaa omaa etuaan. Töykeys viestii itsekkyydestä ja itsekunnioituksen puutteesta, joka heijastetaan muihin ja laitetaan toiset kärsimään. Töykeys on oman näkökulman pitämistä ainoana oikeana, neuvottelu- ja kompromissikyvyttömyyttä ja toisten jyräämistä Jämäkkä käytös sen sijaan on asiallista ja rakentavaa. Sillä haetaan kaikille osapuolille oikeudenmukaisia ratkaisuja ristiriitoihin eikä etsitä syyllisiä kivitettäviksi.

Lujuus ja viisaus liittyvät vahvaan itsetuntoon ja siihen että henkilö on tasapainossa, sinut itsensä kanssa. Töykeys on huonoa käytöstä, kun taas luja ihminen voi olla ystävällinen ja kohtelias, mutta pitää silti kiinni omista mielipiteistään ja päätöksistään.

Väestöliiton Perhekeskuksen asiantuntijat Raisa Cacciatore ja Minna Oulasmaa
fyysinen hyvinvointi, hyvinvoi, hyvä vanhemmuus, hyväksy, hyväksyminen, hyväksyntä, kasvat, kasvattaja, kasvatus, kasvatuskumppanuus, kasvatusmalli, kasvatusvanhempi, kasvupiste, kasvuprosessi, keskus, keskustelu, keskusteluapu, konfli, konflikti, lapsen maa, Lapsen maailma, loukk, loukkaus, lujuus, mall, malli, mallioppiminen, mallit, parisuhde, parisuhdekriisi, parisuhdemalli, parisuhdeneuvonta, parisuhdeongelma, parisuhdeongelmat, parisuhdetyytyväisyys, parisuhdeväkivalta, perheiden hyvinvointi, perhemalli, psyykkinen hyvinvointi, psyykkinen kasvu, raj, rajat, rajoittaminen, riite, riitely, riittävä vanhemmuus, sano, sanoittaminen, suhta, suhtautuminen, tapakasvatus, tasavertainen vanhemmuus, tukea lapsen itsetunnolle, tunn, tunne, tunne-elämä, tunneherkkyys, tunneilmaisu, tunnemyrsky, tunneside, tunnevahvuus, tunnistaminen, tunnistus, turvallinen vanhemmuus, tylyys, töykeys, ulkopuolisuuden tunne, vahvan parisuhteen malli, vanhemmaksi, vanhemmaksi kasvaminen, vanhemmuuden malli, vanhemmuus-kumppani, vanhemmuus-kumppanuus-suhde, vanhemmuuskumppani, varhainen vuorovaikutus, vastavuoroisuus, vuoro, vuorovaikutus, vuorovaikutusmaailma, vuorovaikutusmalli, vuorovaikutussuhde, vuorovaikutussysteemi | Julkaistu 02.03.2018 09:00