Mikä suojaa lasta erotilanteessa?

Ketään ei saisi tuossa elämäntilanteessa aliarvioida. Ero koskettaa lasta. Seuraavaan listaan olen koonnut niitä asioita, tapoja, keinoja ja tilanteita, jotka suojaavat lasta, kun vanhemmat ovat eronneet. Lista ei varmaakaan ole kattava eivätkä asiat ole tärkeysjärjestyksessä. Voit poimia niistä omaan elämääsi sopivat ja keksiä itse uusia. Teen töitä päivittäin lasten ja nuorten parissa, joten olen tottunut lähestymään asioita periaatteella: mitä isommat ongelmat, sen pienemmin askelin.

1. Mahdollisimman tavallinen, ikätasoinen arki

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ehjä ja ikätasoinen arki voi toimia suojaavana tekijänä. Lapsilla voi olla erilaisuuden kokemus suhteessa kaveripiirinsä perheisiin. He kokevat, etteivät viikonlopputapaamiset vanhempien kanssa ole tavallista arkea, koska heidän kavereidensa perheissä ei ole sellaista. Ilmapiiri kotona on voinut muuttua kireäksi tai jännittyneeksi, vanhemmat ovat surullisia, elämänilo puuttuu. Lapset ovat rutiinin ystäviä ja muuttunut elämäntilanne aiheuttaa hämmennystä. Niinpä arjen rutiinien palautuminen ehjäksi voi olla suojaava tekijä. Mitä vähemmän erosta aiheutuu samanaikaisia käytännön muutoksia – koulun tai päiväkodin vaihtuminen – sen parempi.

2. Selkeä vuorovaikutus

Avioerotilanne on omiaan herättämään aikuisten halun ”pelata” ihmissuhteilla. Kun sinä teet noin, niin minä teen näin tai päinvastoin. Yksi suurimmista suojaavista tekijöistä on saada lapsi pidettyä näiden pelien ulkopuolella. Mitä vähemmän ihmissuhteessa on peliä, sitä enemmän se hoitaa. Mitä selvempää ja suorempaa lapsen ympärillä elävien aikuisten vuorovaikutus on, sen parempi. Lapsen itsensä kanssa käytävän selkeän vuorovaikutuksen atomi on yksinkertaistettuna: sano lause loppuun – odota vastaus – aloita uusi.

3. Lapsen ja vanhemman kunnioitus

Lapsi havaitsee, suhtautuvatko ympäristön ihmiset häneen ja koko perheeseen kunnioittavasti vaikeuksista huolimatta. Hänellä on oikeus säilyttää vanhemmistaan kaunis kuva. Päihteet voivat saada aikaan huonoja voimia, mutta eivät toivottavasti ole koko totuus ihmisestä. Masentuneen ihmisen elämästä on hävinnyt kauneus. Suhtaudu lapsen kommentteihin ja ajatuksiin kunnioittavasti. Lapsen maailma on erilainen kuin aikuisten ja he voivat kokea erossa eri asiat ongelmaksi kuin aikuiset. Myös oma tarvitsevuus saattaa hävettää lasta. Hän ehkä ajattelee, ettei nyt ole varaa olla heikko tai apua tarvitseva.

4. Terve omanarvontunne auttaa

Omanarvontunne määritellään tunteeksi, jolloin ihminen on arvokas itsessään (sense of selfworthness) eikä anna kohdella itseään miten tahansa. Se on syvempi tunne kuin itsetunto, joka on enemmän tilannesidonnainen ja muilta ihmisiltä saamamme palautteen varassa. Menetyksissä ihmisen omanarvontunne voi laskea. Ruumisminä on ihmisen olennaisin minä. Niinpä kosketus lisää omanarvontuntoa, tuntoa siitä, että on arvokas jo itsessään. Useat lapset hakeutuvatkin aikuisten syliin ja läheisyyteen perheen erotilanteessa tavallista enemmän. Terve omanarvontunne voi estää surun kääntymisen depressioksi. Joissain perheissä kosketusta saattaa olla liikaa ja se taas saattaa olla aikuisten tarpeesta lähtevää, eikä lapsella ole tilaa kasvaa. Aikuinen, älä ota uhrin roolia! Avioerotilanteessa lapsikin voi joutua kamppailemaan menetyksen tunteen kanssa.

5. Sopeutumiskyky

Suurissa elämänmuutoksissa arki muuttuu ja tätä kautta ihminen on kasvokkain uusien tunteiden kanssa. Kriisissä ihmisen – myös lapsen – on kenties pakko tuoda esiin oma itsensä ja omat tarpeensa. Se voi edesauttaa muutosta, joka ei muissa tilanteissa olisi edes mahdollista. Itsensä julkistaminen mahdollistaa muutoksen. Yksi suojaava tekijä lapsella on kyky muutokseen ja sopeutumiskyky. Jos elämää ajattelee koko pakettina, jotkut elämänmuutokset saavat tarkoituksensa vasta lopusta katsottuna. Mikään ei kohota itsetuntoa niin kuin hankalista elämäntilanteista selviytyminen. Lapset ovat kertoneet oppineensa tekemään enemmän kotitöitä. Uusia vahvuuksia on voinut löytyä aivan uusilta elämän alueilta.

6. Vahvista lapsen sosiaalisia taitoja

Vanhemmat itse ovat saattaneet elää kovin erilaisen lapsuuden ja sitä kautta sopeutuminen lapsuuden muuttuviin tarpeisiin myös hämmentää. Yksi suojaava tekijä on oman paikan löytyminen vertaisryhmässä. Toiset ovat laumasieluja, toiselle riittää yksi paras kaveri.

7. Surussa ei ole mitään hoidettavaa

Menetyksiin liittyy aina surua. Ei surussa ole mitään hoidettavaa. Se on normaali reaktio menetyksiin. Terveessä surussa on aina kaiku jostain hyvästä. Muistele myös iloisia ja onnellisia aikoja yhdessä lapsen kanssa. Kerro ajoista, jolloin kaikki oli hyvin. Muistot nostavat tuolloin kaiun hyvästä, anna sen tulla. Surutyö on polun kulkemista lopusta alkuun. Mikäli lapsen kokemuspiiriin liittyy myös likaisia, eikä aina ehjiä asioita, terapeuttisen työn tehtävänä on surra kauniiksi se, mikä on ollut likaista. Surulla on puhdistava ja eheyttävä voima. Surun kautta voit kulkea kohti anteeksiantamista. Anteeksianto on vastaus lapsen unelmaan ihmeestä, siitä että rikkinäinen on taas ehjä ja likainen on taas puhdas. Mitä lapsi voi antaa anteeksi? Mitä ei tarvitse antaa anteeksi?

8. Erillisyyden sieto

Perheen voimavara on siinä, kuinka paljon se sallii erillisyyttä. Yksinkertaistettuna erillisyys tarkoittaa sitä, onko tilaa kasvaa. Lasten maailma on erilainen kuin aikuisten ja he voivat erossa kokea eri asiat ongelmiksi kuin aikuiset. Salli lapselle oikeus omiin mielipiteisiin. Noin yhdeksänvuotias lapsi kykenee tarkastelemaan omaa ajatteluaan (itsereflektiivinen ajattelu) ja omia mielipiteitään. Sitä nuorempi on samaa mieltä kuin läsnä oleva vanhempi. Edellä mainittu yhdeksän vuotta on fyysinen yhdeksän. Lapsen henkinen ikähän saattaa vaihdella huomattavasti. Lapsen omiin mielipiteisiin vaikuttaa myös se, kuinka paljon perheessä sallitaan erillisyyttä ja omia, erilaisia mielipiteitä. Lapsi voi ottaa toisesta, puuttuvasta vanhemmasta luodun ja annetun, negatiivisenkin kuvan kyseenalaistamatta sitä koskaan. Puhutaan maskeeratusta epäluottamuksesta. Vasta myöhemmällä iällä lapsi voi alkaa kyseenalaistaa; mikä on hänen oma kuvansa isästä tai äidistä ja mikä on luotu sen pohjalta, mitä muut ihmiset ovat hänestä sanoneet.

9. Verkosto estää syrjäytymisen

Toimiva ihmissuhdeverkosto on silta perheen intiimiydestä yhteiskuntaan ja se voi estää syrjäytymisen. Se ei suinkaan tarkoita ”hovia” lapsen ympärillä, vaan luotettavia aikuisia, joihin lapsi voi turvautua, yksikin riittää. Avioerotilanteessa sukulais- tai muu läheisverkosto voi muuttua. Se saattaa kaventua, mutta myös laajentua. Vertaistuen vaarana on, että lapsen ympärillä elävien perheet voivat kaikki olla yksinhuoltajaperheitä. Aikuisethan hakeutuvat mielellään sellaisten ihmisten pariin, joita yhdistävät samanlaiset elämänkokemukset. Erilaisuus on kuitenkin rikkautta. Se ei ole minulta pois, jos lapsi kiintyy johonkin perheen ulkopuoliseen aikuiseen.

10. Mielikuvituksen ja leikin käyttö

Leikki on lapsen ihmeellinen ja uutta luova kyky sulatella ja käsitellä asioita. Kyllä leikissä voi sattua mitä vaan. Mielikuvitus on yksi lasta suojaava tekijä. Hämmennys helpottaa, kun asia saa jonkin muodon. Olkoonkin niin yksinkertainen, että äiti-ikävä voi joskus olla huoneen – pöydänkannen – tai pyyhekumin kokoinen. Asia, jolle saan muodon, on pääomaani. Metaforien ja vertauskuvien avulla lapsi saa uusia ajattelun välineitä. Sadut ja tarinat lisäävät lapsen mielikuvitusta ja rikastuttavat sisäistä maailmaa.

Artikkeli julkaistu aiemmin Väestöliiton verkkosivuilla

Lähde: 
Niemelä, S & Kääriäinen, A. Millan isä ja äiti eroavat – miten auttaa lasta vanhempien erotessa. Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto. 2008