Löytyi 122 tulosta haulle Blogi:

Blogimaailman tuki adoptoivalle

Suomeen on viimeisten 30 vuoden aikana adoptoitu ulkomailta viitisen tuhatta lasta, mutta kaupungilla kulkiessa heitä on vaikea erottaa. Odottajan on hankala tutustua adoptioperheisiin ja saada sitä kautta tietoa ja tukea omaan odotukseensa. Joitakin tapahtumia, varsinkin valtakunnallisia kesäleirejä perheille järjestetään, mutta nämä ovat maakeskeisiä. Monille leireistä toivotetaan odottajatkin tervetulleiksi, jos vaan tietäisi mistä maasta haluaisi adoptoida. Onneksi myös muunlainen kerhotoiminta laajenee koko ajan ja ehkä minäkin pääsen pian adoptioperheiden tapaamisiin ihan omassa kaupungissani. Kiinnostuneiden kannattaa etsiä oman paikkakunnan toimintaa adoptioperheet.fi-sivujen kautta. Helpoimmin tavoitettava tuki vielä adoptioneuvonnassa olevalle on netti ja blogit. Niitä... Julkaistu 25.06.2014 08:16

Neljä kättä monikkoperheisiin

Kun kotiin muuttaa yhtäkkiä kaksi, kolme tai jopa neljä pientä, avutonta kääröä, jotka tarvitsevat huolenpitoa ympäri vuorokauden, ei siinä kaksi kättä riitä millään. Neljästä kädestä olisi apua jo huomattavasti enemmän. Nyt kun hallitus on uudistamassa perhevapaita, kysyimme monikkoperheiltä, mitä he pitävät tärkeimpänä asiana perhevapaauudistuksessa. Kyselyn tulosten perusteella suurin osa perheistä pitää uudistuksessa tärkeimpänä sitä, että perheen molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus olla yhtä aikaa kotona hoitamassa lapsia. Monimuotoiset perheet -verkosto on julkaissut  Raha seuraa lasta -mallin , joka on kymmenen perhejärjestön vastaus uudeksi perhevapaamalliksi. Siinä monikkovanhempien toiveet on kuultu. Monikkoperheen vanhemmat saisivat perhevapaaseen jokaisesta lapsesta 78... Julkaistu 05.10.2017 10:48

Muutos

Elämä aina yllättää. Kaikki ei menekään kuten olin käsikirjoituksessani suunnitellut. Enkö voikaan hallita ja suunnitella kaikkea, enkö voikaan aina etukäteen varautua elämän mukanaan tuomiin yllätyksiin? Muutos ja elämän mukanaan tuoma yllätys voi olla positiviinen tai negatiivinen lähtökohdaltaan. Ja muutos tuo hyvää, sanotaan. Mutta osaanko, uskallanko luottaa muutokseen? Muutos nimittäin tekee aina kipeää. Jollain tavalla. Ei ole helppoa hypätä uuteen ja tuntemattomaan, vaikka tiedossa olisikin jotain hyvää ja itseä kiinnostavaa. Entä silloin, kun yllättävä muutos on negatiivinen asia sinulle itsellesi? Hämmentävä tai jopa pelottava? Kuinka voit millään tapaa tällöin suuntautua muutokseen tai hyväksyä sitä osaksi elämääsi? Mielemme terveydelle on tärkeää, että voimme joskus... Julkaistu 17.07.2017 09:00

Monikkoperhevalmennus antoi luvan hymyyn ja onneen

Elettiin vuotta 2009, soitin sen tärkeän puhelun: ”Hei, meille on tulossa kolmoset! Saadaanko tulla monikkovalmennukseen?” ja vastaus oli: ”Onneksi olkoon ja tervetuloa!”. Monikkovalmentaja jolle soitin, oli ensimmäinen perheen ulkopuolinen, joka onnitteli asiasta, tähän mennessä olin kuullut vain kommentteja ”Otan osaa”, ”Ette te voi mitenkään selvitä kolmen vauvan kanssa”. Saavuin mieheni kanssa ensimmäiseen valmennukseen jäätävän ison vatsan kanssa, vaikka viikkoja oli vasta kasassa 15. Jokainen valmentaja toivotti lämpimästi tervetuloa ja sydämelliset onnittelut! Nämä hetket tulen muistamaan aina. Jokainen valmentaja kertoi oman tarinansa raskausajasta synnytykseen ja vauva-arjen ihanuuteen. Jokaisen tarina oli aivan erilainen, mikä auttoi itseä selventämään tulevaa ja samalla... Julkaistu 20.06.2017 13:28

Pimppikö häpeä?

Tyttölapsi kumartuu tutkimaan miltä hänen pimppinsä näyttää. Aikuinen tuhahtaa: ”Anna olla rauhassa!”. Tyttönen hämmentyy, säikähtää ja nolostuu. Jos pimppi, pippeli ja peppu ovat häpeän ja nolouden asioita, lapset eivät ikinä opi olemaan tyytyväisiä kehoonsa tai edes kertomaan ahdisteluista. Arkuus puhua asioista niiden oikeilla nimillä voi johtua omasta epävarmuudesta ja siitä, ettei vanhempi itse ole sinut seksuaalisuutensa tai kehonsa kanssa. Vanhemmat ajattelevat myös, ettei pienen lapsen kuulu tietää näitä asioita, sanoo seksuaaliterapeutti Oona Turunen Aamulehdessä 24.5.2017. Tyttöjen sukupuolielin on muutenkin piilossa. Se, ettei siitä edes puhuta oikealla nimellä, voi lisätä lapsen hämmennystä ja häpeää, Turunen sanoo. Hänen mukaansa tyttöjä kannattaa rohkaista tutustumaan... Julkaistu 31.05.2017 13:30

Kun lapsi kysyy, on tärkeää olla yhteinen kieli, jolla aikuinen vastaa

Monikulttuurisuus on aina ollut tärkeä osa elämääni. Olen henkilökohtaisesti kokenut kahden kulttuurin arjen keskellä elämisen, isäni on kotoisin Turkista ja äitini on suomalainen. Lapsuudessani en tunnistanut suomalaisen ja turkkilaisen kulttuurin eri vivahteita sillä emme puhuneet kahdesta eri kulttuurista vaan elimme elämää kahden kulttuurin sekamelskassa. En kokenut olevani erilainen lapsi - huolimatta siitä, että toisinaan sosiaalinen ympäristö huomioi tummat piirteeni sekä erilaiset toimintatapani. Muistan kun eräs tarhakaverini kysyi minulta aamiaispöydässä miksi en syö maksamakkaraa. En ollut aikaisemmin miettinyt asiaa, joten lapsentavoin totesin ääneen ”olen sille allerginen”.     Teini-iässä koin elämän kahden kulttuurin välillä haasteellisena. Aloin tunnistaa mikä osa... Julkaistu 10.03.2017 09:00

Millaisen sadun sinä haluaisit kuulla?

Kun olin pieni, isälläni oli tapana lukea minulle Rudolf Koivun satuja. Isäni oli erityisen mieltynyt satuun, jossa yltäkylläisyyteen rakastunut kuningas yhtenä päivänä kyllästyy herkkuihinsa. Hän lähtee maailmalle ja lopulta päätyy nälkäisenä ja väsyneenä tavallisen talonpojan luo joka tarjoaa hänelle silakoita. Tarina päättyy siihen, että kuningas ymmärtää yksinkertaisen ruuan ja elämän arvon. Isäni yritti tarinalla opettaa minulle jotakin maailmasta. Minua ei kuitenkaan kiinnostanut oppia. Minä nimittäin halusin lukea aina vain sen tarinan, jossa prinssi tapaa kohtalokkaan ja kauniin prinsessan ja hänen sydämessään alkaa kuikertaa ja kaikertaa. Jo hyvin pienestä tytöillä alkaa elää fantasia siitä, että he omalla kauneudellaan hurmaavat prinssin. Tämä on usein myös tytöille... Julkaistu 08.03.2017 14:58

Vauvakaipuu ei kosketa kaikkia

Suomalaisten lapsitoiveet ovat kääntyneet laskusuuntaan viime vuonna tehdyn Väestöliiton barometrikyselyn samoin kuin muutama vuosi sitten julkaistun Eurobarometrin perusteella. Yhtenä osatekijänä keskimääräisen toivotun lapsiluvun alenemisessa on kokonaan lapsettomaksi jäämistä suunnittelevien osuuden kasvu. Aikaisempien tutkimusten perusteella lapsettomaksi jäämistä suunnittelevien osuus on Suomessa ollut noin 5–7 prosentin luokkaa. Nyt, tuoreen kyselyn mukaan, heidän osuutensa kaikista 20–40-vuotiasta suomalaisista on kohonnut kaksinkertaiseksi. Lähes yhtä suuri osuus 20–29-vuotiaista kuin 30–40-vuotiaistakin ilmoitti barometrikyselyssä, ettei aikonut hankkia lainkaan lapsia. Käsitykset omasta ihanteellisesta perhekoosta olivat samansuuntaisia, runsaat 12 prosenttia ei halunnut... Julkaistu 31.03.2016 13:12

Häpeä saa piiloutumaan toiselta!

Naisen mielen täyttää innostus hänen lähestyessään kotiovea. Tuntuu, että hän on päivän aikana oivaltanut jotain tärkeää, itsestään, elämästä. Hän haluaa jakaa tämän puolisonsa kanssa. Innostus kuitenkin latistuu, kun puoliso ei ilahdu, ei kiinnostu ja kääntyy kasvot peruslukemilla puhelimensa puoleen. Naisen kehossa ja mielessä tapahtuu jotain. Hän tuntee, kuinka mieli sulkeutuu. Kukan terälehdet menevät kiinni ja rinnassa tuntuu outo paino, häpeän paino. Häpeä on reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen. Ihminen häpeää väärää odotustaan. Odotus siitä, että puoliso innostuisi samalla tavoin ja antaisi ehkä ihailua, tuntisi ylpeyttä oivaltavasta tyttöystävästä, osoittautuu vääräksi. Tunne on yleensä hyvin voimakas ja nopea. Se on romahdus, joka saa aikaan halun piiloutua... Julkaistu 03.11.2015 09:30